Oon saanut nyt lähiaikoina aika paljon yhteydenottoja ja kyselyitä blogin perustamisesta sekä siitä, miten kestää blogin pitämisen varjopuolia. Oikeastaan halusinkin perehtyä tähän jälkimmäiseen osioon. Tätä on käsitelty aiemminkin blogeissa, mutta haluaisin nyt pyynnöstä tuoda omia näkemyksiäni esille.
 |
| weheartit.com |
Miten kestät ilkeilykommentteja? - Joskus paremmin, joskus huonommin. Jos itsellä on huono päivä, niin niistä saattaa tulla vihaisemmaksi. Jos on normaali päivä, en anna kommenttejen vaivata päätäni sen jälkeen, kun olen sen poistanut. Jos on hyvä päivä, saan niistä vain enemmän buustia ja tunteen "herätän mielenkiintoa". Lukija kuin lukija: sama asia. Mua ei pahemmin kiinnosta lukeeko ihmiset tätä blogia koska rakastavat sitä, tai koska vihaavat sitä - joka tapauksessa te kaikki luette ja se on hyvä asia, koska ainakin teitä kiinnostaa tämä tavalla tai toisella. Toki vakkarilukijat ja -kommentoijat ovat lukijoiden "eliittiä" ja monet teistä muistankin jo nimeltä - teiltä saan paljon tsemppiä ja iloa päiviini. En siis missään nimessä halua vähätellä ihania lukijoitani.
Ilkeilykommentit ovat suurelta osin kateutta tai katkeruutta ja kommentin takana on usein ihminen, jolla on paha olla syystä tai toisesta, eikä sellaiselle kannata uhrata aikaa tai pahaa mieltä. Joskus bloggaajat ärsyttävät jollain tietyllä tavalla lukijoita ja jos joku lukija provosoituu niin paljon, että haluaa jättää haukkumiskommentin, niin siinäpä jättää. Onpahan ainakin sen jälkeen tällä lukijalla parempi olo (puhdasta omatuntoahan tässä ei mainita). Eikä ole yhtä tai kahta kertaa, kun olen itse jollekin kaverilleni ärähtänyt oman pahan mielen takia - se on inhimillistä ja itse uskon, että jokainen ihminen tekee tätä joskus.
Mulle on koulussa opetettu, että jos joku huutaa ja raivoaa sulle, on usein raivon takana pettymys, kateus tai paha mieli jostain asiasta ja sitä tulee sitten purettua toisiin ihmisiin, kun ei osata käsitellä asiaa pään sisällä. Näinhän se on. Jos et kestä sitä että jollain on paksut jalat, upea auto, ruma nenä, paljon rahaa tai vaikka hyvä työura - siitä tulee helposti kitistyä kyseiselle tyypille. Usein myös toisten haukkuminen on itsensä pönkitystä ja yritetään saada aikaan paha mieli. Joskus siinä onnistutaan, mutta bloggaamisessa on se hyvä, että tässä oppii kestämään kaikkea pahaa paremmin, kuin ennen. Itsekin kehityn kokoajan. Harrastus palkitsee. Niiltä ilkeilijöiltä saa siis jotain hyvääkin: paremman sietokyvyn. Kaikista imartelevinta on, kun huomaan kommenttien perusteella jonkun saman henkilön viettävän aikaa blogini parissa todella paljon.

Tämäkin postaus provosoi sadan prosentin varmuudella monia, mutta ei se mitään, koska mulla on tänään hyvä päivä ;) Tämän postauksen idea kuitenkin oli kertoa omista ajatuksistani, kun niitä olette pyytäneet kovin. Tämä teksti voi kuulostaa jonkun korvaan ihan ääliömäiseltä, mutta mitäs tuosta, kyllä itsekin ajattelen samoin joidenkin jutuista. Sellaista se elämä on, kaikki ei ole samalla aaltopituudella.
Kiitos siis kaikille lukijoilleni, sekä niille ihanille että ilkeilijöillekin: kaikki ollaan ihmisiä ja kaikilla tunteet kuumenee joskus. Kiitos kun seuraatte blogiani! :) Ja vielä sellainen vinkki aloitteleville bloggaajille: älkää ottako asioita liian vakavasti, älkääkä pyrkikö miellyttämään kaikkia - siihen ei pysty kukaan :)