No money, no honey?

Oon miettinyt tästä aiheesta kirjoittamista jo tovin. Sanotaanko, että noin kaksi vuotta. En ole vain halunnut tehdä sitä, sillä raha-asiat ovat todella henkilökohtaisia eikä oikeastaan kukaan ole toista neuvomaan siinä, miten pitäisi elää. Nyt kuitenkin olen törmännyt jo niin usein huolestuttavaan ilmiöön, että tuntui siltä että halusin kirjoittaa aiheesta. Ilmiö on lainat ja velka nuorten naisten elämässä.

Segmentoin aiheen siksi nuoriin naisiin, sillä kuulun itse heihin ja heitä pyörii ympärilläni kaiken aikaa, joten on helppo lähestyä aihetta omien kokemuksien pohjalta. Itse olen tehnyt töitä 13 -vuotiaasta saakka ja olen ollut aina sitä mieltä, että luottokortit ovat 95% tapauksista turhia. Toki nykyään saattaa tarvita luottokorttia johonkin, johon muut kortit eivät käy, mutta siksi jätinkin sen 5% tuonne omaan arviooni ilmaa.

Minulla on ollut kerran luottokortti, otin sen omia periaatteitani vastaan muistaakseni 3 vai 4 vuotta sitten siksi, koska tiesin että joulukuun lopulla mulle tulee iso palkka töistä ja tarvitsin rahaa joululahjoihin. Kyllä, niinkin "turhaan". Otin Stockan oman luottokortin, jossa oli käyttörajana 500 euroa. Ostin joululahjat, maksoin laskun pois palkasta ja heitin kortin hyllylle. Käytin sitä seuraavana vuonna vielä pari kertaa juuri tällaisissa tilanteissa: kun palkka oli tulossa ja tarvitsin tai halusin jotain pientä. Raja oli aika pieni luottokortiksi, 500 euroa, joten sen käyttö ei tuntunut vaaralliselta koska sen summan pystyi maksamaan pois "helposti". Parin käyttökerran jälkeen leikkasin kortin kahtia, enkä ole sen jälkeen käyttänyt tai hankkinut luottokortteja. Omat kokemukseni siis luottokorteista ovat positiivisia, enkä ole koskaan joutunut niiden takia ns. vaikeuksiin.

Tiedän monia työssäkäyviä ihmisiä, jotka käyttävät luottokorttia ihan yleisesti elämiseen yms. Ostavat rajan täyteen, maksavat seuraavasta palkasta pois ja sen jälkeen ostavat taas rajan täyteen. USAssahan tämä luottokorttien käyttö on nykyään suuri ongelma, nuorilla naisilla saattaa olla useita luottokortteja, joilla maksavat aina toisen luottokortin laskun ja täten siitä syntyy loputon kierre. Ja valitettavasti ilmiö on jo saavuttanut Suomenkin. En toki mollaa kenenkään tapaa elää, mutta koska tiedän että ilman luottokortteja voi elää, itse omassa päässäni koen sen parhaaksi tavaksi. Ja suurin osa on onneksi niitä, jotka osaavat pitää korttien käytön kurissa, mutta tässä käsittelenkin enemmän sellaisia tapauksia, joissa ei osata pysyä kohtuudessa.

Monilla nuorilla naisilla on nykypäivänä nettiostoriippuvuus, jota rahoitetaan pikavipeillä, nettivaatekauppojen omilla tileillä ja osamaksuilla. Olen itse seurannut suhteellisen läheltä kun tutullani on ollut tällainen kierre jo monta vuotta ja hän on kertonut siitä avoimesti. Nettikauppojen tilin tai luoton saa nykyään aivan liian helposti ja se on myös liian helposti saatavilla: vain parin klikkauksen päässä. Osamaksun käyttäminen ei ole paha, ellei siitä muodostu kierrettä ja tilanne pahenee nopeasti, kun maksaa monen tuotteen osamaksua samaan aikaan. Tileissä ja luotoissa on todella kovat korot, sekä tilinhoitomaksut, eikä kaikki ymmärrä ottaa niistä selvää ennen kuin hyväksyy tilisopimuksen. Miksi nykyään on niin vaikea pysyä kohtuudessa? Osamaksuissa, luottokorteissa yms. ei ole mitään pahaa jos niiden käyttö on hallinnassa, mutta nämä pienet pirulaiset vievät nykyään niin monen nuoren naisen pahaan jamaan, että oikein oksettaa.

Pikavipit ovat superhelppoja, superkalliita ja superärsyttäviä paholaisia. "Helppoa ja nopeaa rahaa" - kovat korot ja helposti jää kierteeseen, kun toista vippiä maksaa pois seuraavalla ja niin edelleen. Minulla on ollut tiukka linja tällaisten mainosten kanssa: hyvin moni pikavippifirma on ollut yhteydessä ja tarjonnut mainosbanneria blogiini ja perustellut tarjoustaan sillä, että blogiani lukee moni shopaholic nuori nainen. Siihen en lähde, sillä en itse ottaisi pikavippejä koskaan, enkä suosittele niitä kenellekään. Tässäkin kohtaa haluan vielä korostaa, että en halua yleistää mitään ja puhun oman näkemykseni takaa. Tässäkään tekstissä en saa kaikkia asioita paperille, mutta tämä teksti ei olekaan suoralinjainen kopio koko ajatusmaailmastani koskien tätä aihetta.

Mitä sitten tulisi tehdä, kun shoppailuhimo iskee, mutta ei ole rahaa? Jos on pakko saada, kysy ensin lainaa esimerkiksi perheenjäseneltä ja sovi tarkka maksuaikataulu. Parempi vaihtoehto: älä osta. Kasvata itsekuri, äläkä osta. Ei ole helppoa, ei. Ja vaikka itsekin olen kova shoppailemaan, en silti ole koskaan ostanut yli varojeni siten, että joutuisin siitä hankaluuksiin. Kun opiskelin ja tein vain osa-aikaista ilta- ja viikonloppuduunia, ostin usein esim. laskulle H&Mltä. Eli maksoin parin viikon kuluttua kun palkka tuli. Avasin myös vuosia sitten H&Mlle tilin, johon mulle kertyi "pahimmillaan" muutama satanen laskua jotka maksoin sitten pois parissa erässä. Nykyään kun on paremmat tulot, eikä enää opiskele, on helpompi hallita rahankäyttöä, eikä tarvitse ostaa velaksi tai laskulle jos ei halua. Kohtuus kaikessa.

Vaikka nämäkin kirjoittamani asiat ovat päivän selviä varmaan lähestulkoon kaikille, on silti vaikea elää kuten järkevää olisi. Moni avaa tilejä ja osamaksuja vaikka tietää ettei pysty niitä välttämättä hoitamaan ja valitsee pienimmän lyhennyserän. Siinä sitä vasta potkaiseekin itseään nilkkaan, korkoa kertyy melkein lyhennyserän verran ja muutaman satasenkin velkaa maksaa todella kauan kun tuntuu että junnaa vain paikallaan korkojen takia. Mitä pienempi kuukausierä, sitä enemmän todellisuudessa maksat velkaa ja mitä suurempi erä, sitä vähemmän korkoa ehtii kertyä ja pääsee halvemmalla.

En tiedä mitä hain tällä postauksella, mutta toivoisin että edes yksi ihminen muistaisi näitä juttuja seuraavalla kerralla kun meinaa avata jonkin tilin tai luottokortin ja miettisi että tarvitseeko sitä ihan aikuisten oikeasti ja voisiko sitä ilman elää. Saataisiinpa edes yksi tili vähemmän häiritsemään meitä nuoria naisia. Omasta "köyhästä" ajasta, eli opiskeluajasta on vielä niin lyhyt aika, että muistan kyllä hyvin selkeästi miten inhottavaa se oli kun ei voinut ostaa mitä halusi ja tiedän kyllä tasan tarkkaan, että se aika elämästä on vaikeaa. En edes tiedä miten olisin pärjännyt jos en olisi käynyt töissä opiskelujeni ohella.

Täytyy sanoa että itsekin oikein ihmettelen, miten näin suuri shoppailuhirmu on säästynyt ilman suurempia lainoja, velkoja ja tilejä. Mutta ehkä mulla on vain käynyt tuuri ja on ollut hieman edes järkeä päässä jo nuorempanakin.