When you have a true friend, you have everything.

Jostain syystä mun tekee mieli nyt kirjoittaa ystävyydestä. Mulle ystävät ovat todella tärkeitä ja arvostan oikeita ystäviä todella paljon. Mulla ei ole koskaan ollut hirmuista määrää kavereita tai ystäviä ja kuten aiemminkin olen kirjoitellut tänne, valitsen ystäväni aika tarkasti. Lähinnä siis tarkoitan tällä sitä, että voin kaverustua monenkin kanssa, mutta se että alan todella rakastaa ihmistä ystävänä, vaatii aika paljon.

Oon sitä erikoinen tyyppi, että mulla ei ole jäänyt yhtään pysyvää ja pitkäaikaista ystävää esim. ala- tai yläasteelta. Jostain syystä tällöin en kokenut sopivani joukkoon enkä kokenut olevani samalla aaltopituudella luokkatovereideni kanssa. Olen saanut suuren osan ystävistäni aikuisiällä, mutta pari helmeä löytyy kyllä jo aiempaakin.

Tuukka on arvattavasti myös paras ystäväni, samalla kun hän on avomieheni, mutta toinen paras ystävä T:n lisäksi samasta perheestä on löytynyt myös. T:n sisko nimittäin on kuin oma siskoni ja samalla voin myös luottaa täydellisesti häneen. Kahdeksan vuoden tuntemisen jälkeen koko perhe tosin tuntuu kuin omalta, luonnollisesti.

Omaan perheeseeni kuuluu vain äitini. Äitini ja isäni erosivat, kun olin viisi vuotias. Muutimme Oulusta tänne ja aloitin eskarin ja kouluni pk-seudulla. Kun olin teini-iässä, äitini sairastui rintasyöpään ja musta tuntuu että tämä kokemus on pitänyt mut erossa useiden teinien pahoilta teiltä ja vastuuta on pitänyt ottaa jo nuoresta saakka, sillä olemme aina olleet kahden. Mutta se mistä olen todella onnellinen, on se, että nyt kun äiti on vihdoin parantunut suurelta osin kaikesta mitä rintasyöpä aiheutti mukanaan, olen löytänyt hänet uudelleen myös ystävänä. Äidille voi kertoa kaiken.

Ja vaikka perhe on aina myös paras ystävä, voisin palata niihin ystävä-ystäviin. Kun aloitin työt 14 -vuotiaana kultasepän liikkeessä, tapasin ihanan Jennin. Siitä lähtien, nyt kymmenen vuoden ajan olen tuntenut sielunsukulaisuutta hänen kanssaan ja vaikka hän muutti jo vuosia sitten kauas täältä Etelä-Suomesta, tuntuu edelleen siteemme yhtä vahvalta. Jennin kanssa on koettu nuoruuden jutut ja jaettu myös paljon.

Noin 18 -vuotiaana aloin päästä pois ns. omasta kuplastani ja avauduin. Sain monia kavereita ja osa heistä karisi pois matkalla, mutta pari heistä on edelleen läheisiä. Se aika, kun siirtyy ns. teini-iästä aikuisuuteen on todella merkittävää aikaa ihmiselle ja jos elää sen ajan jonkin kanssa, tulee heistä väistämättäkin tärkeitä. Ystävän tunnistaa siitä, kun pelkkä ilme riittää kertomaan tuhat sanaa ja asia on selvä. Tiedät kyllä S <3

Mutta se mitä olen itsessäni ihmetellyt on se, kuinka olen alkanut vasta nyt yli parikymppisenä saamaan todella tärkeitä ja läheisiä ystäviä. Ihan muutaman vuoden sisällä olen tutustunut muutamaan todella ihanaan persoonaan ja oikein halunnut pitää heidät elämässäni. Mutta eikai se ikää katso, voihan aikuinenkin tutustua ja saada sielunsiskoja? Heistä pari on tullut blogimaailman kautta, ihanat RagDoll sekä Lintu.

Odotin kauan, että T:n kaverit alkaisivat seurustella ja vieläpä joidenkin kivojen tyttöjen kanssa. Olin monesti ainut tai lähes ainut tyttö illanvietoissa nuorempana ja nyt sitten päälle vuosi sitten löysin ensimmäisen hyvän ystävän myös T:n kavereiden kautta. Ja heti perään tuli toinen. Kiitos Noora ja Hanna, olette supereita! <3

Olen sanonut jo monta vuotta, että ystävyys ei ole yksipuolista, siihen tarvitaan kaksi. Molempien tulee jakaa ja luottaa toiseen. Minulle ei riitä se, että annan itsestäni kaiken, mutta toinen vain pintaraapaisun. Yhtä ystävää suren edelleen, jonka menetin inhottavan ja surullisen tapauksen johdosta. Hän on edelleen täällä, mutta ei samana kuin ennen.

Pieni porukka, mutta siteet sitäkin vahvemmat. En kaipaa satoja moikkailututtuja joita koittaa miellyttää ja haalii Facebookin täydeltä "ystäviä". Mulle riittää se, että te olette tässä ja nyt. Erityiskiitos siis tässä postauksessa mainituille henkilöille, vaikka teitä ihania ja upeita on muitakin, osa on onnistunut tekemään olostani todella hyvän ja rakastetun lähiaikoina. Kuitti.