Työpisteeni

Olen aivan rakastunut uudelleen sisustettuun työhuoneeseemme. Valkoiset, korkeakiiltoiset pöytätasot ovat mieleeni sillä ne raikastavat koko huonetta ja ovat selkeät. Työpöydällä tulee olla kaikki tarpeellinen, jotta voi yhdistää vasten kaikkia sääntöjä työn ja huvin ;) Tietokone, kamera, helmitarvikkeet, kalenteri, puhelin ja muut tilpenhöörit. Kaikki käden ulottuvilla.

Kirkkaat/läpinäkyvät akryyliteline, nitoja sekä teippirullapidike: Ordning & Reda

Akryylilokerikko: Nelly.com

Mutta hei c'moon! Totuus on se, että työpisteeni näyttää tuolta ehkä yhden päivän kuukaudesta. Totuus on karu ja inhimillinen.

Eikö olisi ihanaa, jos koti ja vaikkapa juurikin työpiste näyttäisi aina tuolta, kuin ensimmäisissä kuvissa? Tällä haluan muistuttaa teitä siitä, että blogien yksi tarkoitus on herättää inspiraatiota lukijoissa, luoda visuaalisesti kauniita ideoita ja antaa vinkkejä omaan arkeen ja elämään. Blogit ovat kuitenkin vain ulkokuori, joka voi olla todella kova ja yksipuoleinen. Blogin takana voi olla hyvinkin monimuotoinen ja syvällinen henkilö, vaikka blogi olisi vain pintaa.

Jos blogissa esiintyy upeasti sisustettu koti uusimpine trendeineen ja viimeisen päälle järjestyksessä olevine tasoineen ja hyllyineen, muistakaa, että se ei tarkoita kyseisen kodin olevan 100% ajasta sen näköinen.

Mikäli näet blogissa täydellisen kuvan, jossa meikki ja hiukset hipovat täydellisyyttä, iho on posliininen kuin nukella ja hiukset kiiltävät kuin hiusvärimainoksissa, kannattaa muistaa, että myös kyseisellä henkilöllä on bad hair day -päiviä, jättimäinen finni päättää laskeutua keskelle nenänpäätä ja meikki ei onnistu sitten millään.

Kun bloggaajan vaatekaappiesittelyn jälkeen ajattelet; "eikö häneltä löydy yhtiäkään rönttäkalsareita, kulahtaneita paitoja tai reikäisiä sukkia?", muista, että aivan varmasti löytyy!

Jos joku kertoo ihanista tapahtumista elämässään, ei se automaattisesti tarkoita sitä että hänen elämässään ei koskaan tapahtuisi mitään pahaa ja surullista.

Bloggaajia luullaan kerta toisensa jälkeen superihmisiksi, maailman onnellisimmiksi ja onnekkaimmiksi, pintaliitäjiksi ja merkkien perässä juoksijoiksi, mutta koskaan ei voi painottaa liikaa sitä, kuinka pintaraapaisu itse blogi voi kyseisen henkilön elämästä olla. Kirjoitus voi olla hieman yleistävä, eivätkä kaikki ajattele näin tai ole tällaisia, mutta sama ilmiö toistuu kerta toisensa jälkeen ja uskon että monelle voi tulla parempi olokin siitä, kun saavat tietää tämän supersalaisuuden: blogi ei ole yhtä kuin henkilö blogin takana. Blogi ei kerro kaikkea ja se on usein tarkoituksenakin. Rajan olen kuitenkin itse vetänyt valehteluun. Sitä en halua tehdä. Haluan vain muistuttaa, että ruudun toisella puolen tapahtuu paljon muutakin, kuin mitä blogissa käsitellään. Bloggaaja on tietokoneen ruudun toisella puolella kuten kuka tahansa muu, ja sitä ei näytetä blogissa, eivätkä lukijat tunne tätä yksityishenkilöä ruudun toisella puolen.

Loppuun täytyy vielä sanoa, että tämän postauksen idea ei lähtenyt siitä että jotain olisi tapahtunut minulle liittyen tässä käsiteltyyn aiheeseen. Makasin sängyssä illalla ja mietin siivoavani työpisteeni aamulla, siinä sitten mietin että voisin ottaa valokuvat työpisteestäni, kunnes päädyin näyttämään myös sen toisen puolen, eli sotkuisen ja sekaisin olevan työpisteeni. Siitä se ajatus sitten lähti! ;)